30.7.2010 Terveisia toista

Nyt painetaan ilman aakkosia, kun tyonappiksessa ei sellaisia ole. Edessa on nakojaan hyvin epaproduktiivinen paiva, kun kaikki hommat on taas toistaiseksi tehty. Boss tuumi, etta voit sina siita lahtea tietysti ilmaa pilaamasta, mutta hengailen nyt taalla kuitenkin viela tovin.

Myonnettava on, etta tassa tyopaikassa on kylla tyoilmapiiri kohdillaan. Ei siina, etteiko taannoisessakin olisi ollut, mutta tama hommien tekeminen on vahan erilaista, kun paikanpaalla on yleensa vain 5 tai 6 ihmista parinsadan sijaan. Eika meilla ole sellaista kuutioitua avotoimistoa niin kuin aikaisemmassa paikassa, vaan nelja meista istuu samassa huoneessa ja bossit omissa toimistoissaan, jotka ovat sen verran lahella, etta sielta voi ampua Nerf dartteja palkollisten niskaan. Tassa siis tyoskennellaan ihan silmaily- ja puhe-etaisyydella kaikkien firman tyontekijoiden kanssa.

Nerf dartit taalla lentelevat samoin kuin pingispallot, footbagit ja oikeastaan kaikki muu kateen sopiva, milla ei saa toiselta silmaa tai ihoa puhki. Toisaalta aika rasittavaa, kun toita tehdessa kajahtaa footbagi ohimoon, mutta toisaalta sen voi aina lingota takaisin, kun toinen sita vahiten odottaa.

Eika tama ihan tavallinen tyopaikka ole muutenkaan, tai mita mina mistaan tavallisesta oikeasti tiedan? Tuossa viereisella tuolilla istuva John valitteli taannoin, kun on joutunut odottelemaan ammuslahetysta viimeisen kuukauden. Obaman vaalivoiton jalkeen on kuulemma ollut vaikeaa saada tuliaseisiin ammuksia, varsinkin vahan epatyypillisempia kaliibereja, kun vaki paniikissa haalii pateja piilukkoihinsa pelaten Obaman kieltavan aseet kansalaisilta. Eika tarvinnut edes kysya, kun John kaivoi tyolaukustaan sen aseen esille, johon kuulat meinasivat olla lopuillaan.

Ei silla, etta olisi pelottanut, mutta tuntuu todella omituiselta, etta joku kaivaa kesken tyopaivan tussarin laukusta ja sita sitten porukalla ihmetellaan ja kapistellaan. Kysyin, etta onko siella ihan patruunakin pesassa, niin vastaus oli etta “Of course!”. Yllattaen John on kuitenkin ainoa, joka jatkuvasti kantaa asetta tasta porukasta vaikka ymmartaakseni muutkaan eivat ampumaharrastusta varsinaisesti karsasta.

Toinen boss Tim tuli juuri Ruotsista kalastelu- ja vaellusreissulta. Yoton yo oli kuulemma hammentanyt miesta kovasti samoin kuin sateen jalkeinen hyttysten maara, Fernet Brancan suunnattoman paha maku, saunan kuumuus seka folk olin joutavanpaivaisyys.  Saunaa Tim kuvaili sanoin “I’m not going to go back in that fucking thing, I though I was going to fucking die!”

Niin, taalla toimistolla myos kiroillaan runsaasti. Ja juodaan kaljaa, kun aika on sopiva. Perjantaisin iltapaivasta kesahessu yleensa saa kouraan parikymmenta dollaria firman kateiskassasta ja lahetetaan laheiseen ruokakauppaan ostamaan olutta. Iltapaiva sitten juodaan kaljaa ja pelataan pingista neuvotteluhuoneen poytaa hyvaksikayttaen. Tyypit ovat ostaneet jostain lelukaupasta minipingismailat ja varkanneet palasta vaneria “verkon”. Tuo poyta vain on ovaalin muotoinen ja siina on lasipinta, joten aivan tavan pingisgurut eivat taalla meilla parjaakaan.

Firman ATK-laitteistoista voi sanoa sen verran, etta ei nain, ei todellakaan nain. Kesan alussa meilla oli 17″ naytot ja mini-ATX-kotelot varustettuna hardwarella ajalta ennen vedenpaisumusta. Jokaisella taalla meni vahintaan 5 minuuttia koneen kaynnistamiseen. Tosin ongelma ratkaistiin katevasti silla, etta koneita ei laiteta ollenkaan kiinni yoksi. Taalla ovat muutkin narisseet asiasta bosseille ja ilmeisesti meikalainen oli se viimeinen nariseva oljenkorsi, joka katkaisi kamelin selan. Nyt meilla on uudenkarheat Dellin pakettikoneet, joiden hardware on jo nyt vanhentunuttua. Mutta sepa ei meita haittaa, kun koneet kaynnistyvat nopsaan ja tyontekoa ei hidasta jatkuva odottaminen.

Sen verran mainittakoon ennen LVI-spesiaalia, etta meilla ei tehda 3D-suunnittelua ollenkaan. Kaikki suunnitelmat pakerretaan kaksiulotteisena suomatta sen kummempaa ajatusta korkeusasemille tai muullekaan joutavanpaivaiselle. Toisaalta me teemme kaytannossa vain ja ainoastaan pienimuotoista saneeraussuunnittelua, joten yleensa romujen mahtuminen alakattoon ei ole mikaan erityinen ongelma. Poislukien D.C. nain kuriositeettina. Siella ei mikaan rakennus saa lain mukaan olla Capitolia korkeampi, joten arkkitehdit tinkivat kerroskorkeudesta mahdollisimman paljon saadakseen asiakkaalle maksimimaaran lattiapinta-alaa vuokrattavaksi/kaytettavaksi. Ja tuo tinkiminen tietysti nakyy LVI-suunnittelijan hiusten harmaantumisena ja verenpaineen nousuna.

Terveisia taas kerran sinne Suomeen kaikille tutuille, muistakaa kertoilla kun kokoonnutte seuraavan kerran porukalla. Siellakin on paasty lampiman makuun uutisista paatellen. Hupaisaa on se, etta meilla alle 25 asteen lampotilat ovat se poikkeus ja yli 30 asteen lampotilat se normi. Tosin taalla on asuintaloissakin ilmastointilaitteet, joten ainakaan sisalla ei tarvitse istua perse hiessa. Ja joissain paikoissa, kuten taalla tyopaikalla, ilmastointi toimii vahan turhankin hyvin. Kun ulkona mennaan alle 85 fahrenheitin, niin meikalaisella paleltuvat napit tassa tyopoydan aaressa. Mutta jos jokin on varmaa niin se, etta koskaan ei ole hyva.