25.5.2010 Voi kehveli

Viimeisestä on kulunut aivan liian kauan, mutta minkäs teet? Sitten viimeisen kirjoituksen aikani on pääsääntöisesti kulunut kouluhommissa, töitä hakiessa sekä muuttaessa. Nythän kävi niin, että parin kuukauden aktiivisen työn hakemisen jälkeen sain töitä siitä samasta firmasta, johon olen aikaisemminkin ollut asian tiimoilta yhteydessä, asiasta sen enempää nyt kertomatta. Työ on sitä samaa LVI:ta, mitä se oli Suomessakin, firma tosin on himpun verran pienempi, se kun työllistää vain 5 ihmistä täysipäiväisesti. Vankiloiden ja toimistorakennusten suunnittelusta on siirrytty lentokenttien ja US Armyn tukikohtien remppailuun ja laajentamiseen. Töitä tietysti piisaa myös toimistorakennusten parissa, D.C. kun sattuu olemaan jenkkilän byrokratian ja toimistojeesustelun Mekka.

Tarkennuksena vielä, että muutimme Virginiaan tänne orastavalle etelän sydänmaalle. Ruoka alkaa olla enenevissä määrin leivitettyä ja uppopaistettua sekä pickupeissa on enemmän renkaita kuin tuolla pohjoisempana. Kävimme eilen D.C.:ssa parin kaverin kanssa ja matkan varrella tarttui tällaista kameraan:

Niin monella tavalla väärin, mutta siitä huolimatta kohtuullisen miehekäs, sanoisin. Huomatkaa piikki-rengasmutterit, ilman niitä ei USA pysy turvassa terroristeilta, se on varma. Voi vain kuvitella mitä tuo kaveri on ajatellut, kun on keksinyt nuo piikit lähteä ostamaan. “One day I was looking at my truck and thought it looked a bit queer, so I went to a store and got me some spikes.”

Toistaiseksi elämä on täällä kohdellut hyvin poislukien tietysti se tosiasia, että ilman credit historya ja sosiaaliturvatunnusta elämän alkuun pääseminen täällä on äärimmäisen hankalaa ja kallista. Meillä on nyt reilusti yli 2000 dollaria kiinni takuuvuokrissa, nettioperaattorilla ja sähköyhtiöllä. Sain juuri tänään sosiaaliturvatunnuksen postissa, joten josko elämä pikkuhiljaa rupeaisi hieman helpottamaan. Voin vain kuvitella kuinka vaikeaa tässä maassa on ihmisellä, joka on yhdesti sössinyt luottotietonsa. Sellaisilla ihmisillä raha on yleensä tiukassa muutenkin, mutta siitä huolimatta firmat ovat katsoneet parhaimmaksi tavaksi pyytää näiltä persaukisilta lisää rahaa vakuuksien muodossa. Pikkuhiljaa on ruvennut valkenemaan se, että kuinka vaikeaa tässä maassa todellisuudessa saattaa maahanmuuttajalla, varsinkin laittomalla sellaisella tai kelkasta muuten vain tipahtaneella olla. Ja jos siihen päälle sattuu olemaan vielä huonosti koulutettu, yksinkertainen tai vaikkapa ihan vain typerä, niin voi olla varma, että joku kusettaa välittömästi.

Nyt kun sain töissä kassavirrat auki ja sosiaaliturvatunnuksen, niin olen yrittänyt scoutata sopivaa pankkia. Lähes jokaisella pankilla on kovat lupaukset siitä kuinka halpaa ja huoletonta heidän asiakkaillaan on. Sitten, kun vaivautuu lukemaan footnotet ja muun pienen präntin, niin totuus onkin yleensä aivan toisenlainen. Tavan pankin asiakas maksaa täällä keskimäärin useita satoja dollareita vuodessa pelkästään siitä hyvästä, että on käynyt pankkiautomaatilta nostamassa käteistä. Shekkivihosta tyypillisesti joutuu maksamaan niin kuin kaikesta muustakin pikkusälästä, pankkikortit mukaan lukien. USAA mm. mainostaa, että “Free ATM use” (SAVE-välilehdellä), mutta kun katsotte sinne alalaitaan footnote ykköstä, niin karu totuus paljastuu. Ja tällainen asiakkaan kusettaminen on täällä aivan täysin sallittua, aivan hullua.

Toistaiseksi olen taipunut Ally-pankin kannalle. Jo pelkästään siitä syystä, että heillä tosiaankin näyttää olevan huomattavan vähän ylimääräisiä piilomaksuja, mutta myös sen takia, että heidän mainoksensa ovat aivan huippuja. Jos tämä pankki pystyy toimittamaan mitä lupaa, niin ei voi olla huono pankki. Eikä tylsäkään.

Kannattaa tsekata ne loputkin Allyn mainokset tuota videokuvaa klikkaamalla. Noiden lasten ilmeet ja eleet ovat vain niin vilpittömiä, että väkisinkin hymyilyttää. Eikä voi olla mainitsematta tätä tosimiesten kaljamainosta, jossa on huomattavasti enemmän asennetta, kuin jossain joutavanpäiväisessä Bud lightissa.

Ja takaisin asiaan: Rahan kanssa töskääminen on täällä tosi vaikeaa. Parhaimpana esimerkkinä nämä  useamman eri sortin valuutat, joita ei voi käyttää kaikkialla, vaan joka paikkaan pitää olla oma valuutta. Meininki on kuin kommunistisessa Kiinassa konsanaan. Kirjoitin asiasta Facebookiin joku aika sitten, enkä jaksa kääntää sitä Suomeksi. Tässä kuitenkin vuodatukseni ameriikaksi:

“First I get a brown paper slip worth X amount of USD as previously stated. Then I go to a bank (or I would if I could) and change that brown paper slip (I can’t trade it, I have to cash it myself) to a bunch of green paper slips of different color and amount, still maintaining their worth in X amount of USD.

Then I go and ask if I can pay my rent by a credit card. No, they don’t even accept green paper slips, it’s money order (blue paper slip) or a cashiers check (brown paper slip). So now I go to 7/11 and change my green paper slips, which I got by changing my brown paper slip for the greens, for a blue paper slip, which still is worth exactly the same amount of USD as the first paper slip I had in my hand. For all of this trouble, I’ve paid at least $1.10, because that’s how much a single transaction of green paper slips to a blue paper slip costs around here.

Why in hell cash isn’t an acceptable choice in this country? Or some omnipotent imaginary entity forbid, eletric money which you can’t even counterfeit? I can’t come up with a single good reason to have three different forms of paying by paper slips when their only difference is that they look a little bit different. Those are  PAPER SLIPS worth the same amount of USD, so why, oh why, there is so many different paper slip-methods?

And the most idiotic thing is: Out of these three paper slip-methods of transferring valid currency from a person to another that isn’t accepted even in some governmental (state, fed, municipal) bureaus (like DMV), is the one that was created and is maintained by, you guessed right, the government.

And I have to say, I’ve had so many incredibly positive experiences in this country. But the second I have to start dealing with transferring valid currency, I usually get a freaking paskahalavauksen.”

Kuvassa siis tarinamme sankarit; vihreä, sininen ja ruskea paperisuikale.

Siis tilannehan on verrattavissa siihen, että Suomen valtio laskee liikkeelle euroja, joilla ei kuitenkaan voi maksaa valtion virastoissa. Sen sijaan valtion virastoissa asioimista varten pitäisi vaihtaa ruplia sekä joitain palveluita tai hyödykkeitä pitäisi ostaa pankkien itse painattamilla paperilapuilla. Eikä suomalaisilla yrittäjillä olisi mitään velvollisuutta hyväksyä euroja maksuvälineinä. Onpa taas järkevää.

Mutta mitäpä sitä muuta? Ei kai ihmeitä. LVI-spesiaali antaa odottaa itseään, kun materiaali alkoi yhtäkkiä töiden myötä tulla lisää. Ja useampi raportti  talven reissuilta on vielä kirjoittamatta. Mutta julkaisen nyt tämän ensin ja jatkan kirjoittelua huomenissa. Jos tulee jotain kysyttävää, niin kommentoikaa.